lauantai 25. syyskuuta 2010

The Man-Eating Tree - Vine

Ajattelin laitella omia mietteitä kyseisestä albumista ihan näin kirjaimellisesti ja harkitussa muodossa...


Albumin avausraita Lathing a new man on yksi albumin parhaista paloista omalaatuisine melodioineen ja kauniine sanoineen. Ensimmäisestä kappaleesta ilmenee jo bändin "tyyli", joka on gootahtavan raskas ja melankolista. Tyyli on myös "salakavala" sillä tunnelmat vaihtelevat laidasta laitaan melko tiuhaan tahtin.
Albumin toinen raita The white plateau tuo minulle mieleen hämärästi saamelaiset joiut. Syy siihen voi mahdollisesti olla laulutyyli, jota Tuomas tässä hyödyntää ja joka myös sopii kappaleeseen erittäin hyvin! Ihan menevä kappale, mielenkiintoinen melodia ja ihanan simppelit kitarasoolot. Omasta mielestä kertsi on liian yksinkertainen ja "massamusiikkimainen", mutta kertsiä lukuunottamatta ihan menevä kappale. 
Albumin kolmas raita This longitude of sleep on kaunis ja rauhallinen. Lopun kitarasoolo on  nannaa korville. Erittäin onnistunut kappale!
Albumin neljäs kappale King of July on omalla tavallaan hyvä, mutta ei lukeudu suosikkeihini. Kertsistä mä kyllä tykkään ja siihen johdattavasta raskaasta kitara-rummut-basso yhdistelmästä.
Albumin viides raita Of birth for passing on ylivoimainen suosikkini koko albumilta. Kaunis, surullinen ja... siinä on kaikkea mitä vain voi toivoa! Olin heti myyty, kun kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa! Miten mitään näin kaunista voi olla! Kauniit sanat, jotka kertovat kuolemasta ja menettämisestä. Kappale on juuri sopivan raskas näin rauhalliseksi kappaleeksi. Lopun kitarasoolo on... RAKKAUS! Aivan mahtava ja kuten Sue:n arviossa sanotaan: "Janne Markuksen äityessä Of birth for passingin kitarasoolon vietäväksi, on helppo kuvitella eräänkin kuusikielivelhon vinkkaavan pilven reunalta. Enkä minä valita." Omasta mielestäni lopun kitarasoolo on kunnianosoitus edesmenneen Miika Tenkulan mainiolle uralle Sentencedin soolokitaristina. Kappale saa kyyneleet silmiin jokaikinen kerta, kun se pyörii soittimessa.
Albumin kuudes raita ja single Out of the wind on menevä kappale, todella kaunis ja yksi levyn parhaista. Melodia on mielenkiintoinen ja sanat kauniit. Juuri sopiva kappale singleksi.
Aluksi albumin seitsemäs raita Nights in white satin ei iskenyt oikein ollenkaan. Coveriksi kappale on hyvä ja muutaman kuuntelu kerran jälkeen voin jopa sanoa pitäväni kappaleesta. 
Kahdeksas kappale Tide shift on mielenkiintoinen kokonaisuus - siitä löytyy kitaratunnelmointia, jälleen saamelaista joiku-tyyliä ja raskasta menoa. Onnistunut kappale! Jag gillar!
Albumin yhdeksäs kappale Instead of sand and stone on kaunis ja melko monipuolinen kappale - monenlaista fiilistä löytyy allekirjoittaneen mielestä. Tämäkin on onnistunut kappale. Kauniit sanat ja hyvä melodia.
Albumin kymmenettä ja viimeistä kappaletta Amendediä on kuvattu eräänlaiseksi anteeksipyynnöksi, ja voihan sen sellaiseksi sanojen puolelta lajitellakin. Erittäin kaunis kappale kyseessä ja albumin parhaimmistoa. Juuri sopivan raskas minun korvaani ja juuri TMET:n tyylinen kappale.




Albumin sanoituksista on vastannut Tuomas Tuominen, lukuunottamatta The White Plateau:ta (Aaron Rantosen käsialaa) sekä Nights in White Satin (Justin Hayward:n käsialaa). Melodiat ovat Janne Markuksen käsialaa.


Kokonaisuutena albumi on erittäin onnistunut ja siitä ei juurikaan huomaa, että se olisi bändin debyytti. "Miehistö" on erittäin onnistunut, sillä löytyyhän sieltä Fall of the Leafen riveistä tunnettu Tuomas Tuominen (laulu), Sentencedin riveistä tuttu Vesa Ranta (rummut), Poisonblackin riveistä tuttu Janne Markus (kitarat), Reflexionin riveistä tuttu Mikko Uusimaa (basso) sekä Embrazen riveistä tuttu Heidi Määttä (koskettimet).


Albumin TOP 3:
1. Of Birth for Passing
2. Amended
3. Lathing a new man


Out of The Wind jää täpärästi neljännelle sijalle.

2 kommenttia:

  1. Tää on jo huolestuttavaa, kun ei oo aiemmin tiennyt, että Jannella on joku toinenkin bändiprokkis :D
    Pitää mitä ilmeisimmin käydä kuuntelemassa tätäkin!

    VastaaPoista