torstai 18. helmikuuta 2010

End Of The Road

Väsyttää... Koko viikon olen ollut aivan poikki. Tänään meinasin nukahtaa sekä historian tunnilla että musiikin tunnilla basso kätösissäin. Odotan oikein pelon sekaisin tuntein mitä tämä väsymys on viikonlopun jälkeen, sillä nyt viikonloppuna on niinkin ihana asia kuin: leiriviikonloppu. Onneksi siellä ei ole pakko yöpyä (vihaan leireillä nukkumista), joten yövyn kotona, koska onneksi leirikeskus on vain n. 10 km päässä kotoa ja äiti on luvannut toimia kuskina. :) Hiihtolomalla olisi sitten vuorossa "oikea" leirijakso, jossa en myöskään yövy.

Tuli tänään jotenkin taas ikävä etelän lämpöä. Varsinkin, kun aamulla mittari näytti lähes -30 astetta pakkasta..

Tänään oli terveydenhoitajan tarkastus. Olen kuulemma terve - syön monipuolisesti, vartaloltani sopusuhtainen ja liikun suht. kiitettävästi. Salilla tosin haluaisin alkaa käymään, mutta se ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella - matkaa sinne on reilut 18 km.

Tänään koulun jälkeen raahauduin sitten pianotunnille, jolta viime viikolla lintsasin. En vaan yksinkertaisesti jaksa koko ajan täyttää opettajan vaatimuksia - pitää soittaa päivittäin tietty määrä ja tietty aika. Tällä hetkellä mulla ei yksinkertaisesti oli tarpeeksi aikaa tuohon, varsinkin kun koulu vie niin paljon aikaa. Kokeita kun pukkaa olemaan 1-3 viikossa. Ja pitäisihän ihmisellä olla edes vähän vapaa-aikaa. Ja tuohon päälle vielä teoriatunnit, joilla kuitenkin aktiivisesti käyn, sillä viimeisiä viedään. Tämän kevään kun vielä jaksaisi teoriaa, niin se olisi sitten siinä.

Tänään tuli sitten vierähtäneeksi vuosi Miika Tenkulan kuolemasta. Suuri menetys suomalaiselle musiikille allekirjoittaneen mielestä.

Tässä sitten olisi Tenkulan viimeiseksi jäänyt kappale - End Of The Road. Allekirjoittanut ei ainakaan pysty/kykene kuuntelemaan kyseistä kappaletta ilman kyyneleitä.


-Heidi-

P.s. Meikäläistä varmaan täällä näkee seuraavan kerran sunnuntaina, jolloin olisi tarkoitus kirjoittaa viikonlopun kuulumiset. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti