keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Onni onnettomuudessa

Me jouduttiin äidin kanssa eilen auto-onnettomuuteen. Oltiin menossa Kuopioon ostamaan jouluruokia ja viimeisiä joululahjoja, kun näkyvyys oli yhtäkkiä täysi nolla edessä ajavien aura-autojen vuoksi. Me hidastettiin reilusti nopeutta ja ajateltiin nousta seuraavasta rampista vanhalle tielle ajamaan, missä lumi ei pöllyäisi niin paljoa. Vähän ennen ramppia jouduttiin tekemään paniikkijarrutus, sillä huomattiin, että meidän edessä ajanut aurakalusto oli pysähtynyt (ne ei näkyneet kunnolla lumipilven keskeltä). Kun taas päästiin liikkeelle (ajettiin jotain vajaa 60 km/h nopeutta 100km/h aluella - oltiin siis moottoritiellä) ja oltiin kääntymässä rampille, silloin vaan tömähti ja kovasti. Perässä ajanut auto oli ajanut olosuhteisiin nähden liian kovalla nopeudella meidän perään - pelkääjän puolen kylki on aivan paskana, jos näin suomeksi sanotaan. Etuovi ei kunnolla aukea ja etu- ja takapuskuri on täysin hajalla. Takana myös valopylväs ja mikä lie onkaan on aivan paskana ja jos näin tiivistetään, niin koko auto on aivan rusinana (siis aivan rutussa yms.). Myös takarenkaiden akseli oli vääntynyt luonnottoman näköiseksi ja rengas räjähtänyt.
Törmääjän auto on vielä huonommassa kunnossa kuin meidän, mutta jos rehellisiä ollaan, niin kummallakaan ei ollut hengenlähtö kaukana. Mulla mm. jos se toinen auto olis törmännyt vähän enemmän sivuun, niin olisi todella todennäköistä, etten mä enää koskaan kävelisi. Pelottaa ajatella kaikkea mitä olisi voinut tapahtua, mutta onneksi henkilövahingoilta säästyttiin, mitä nyt ihmiset oli lievästi shokissa (minä mukaan lukien) ja äiti joutu käymään lääkärissä niskojen takia. Pahemminkin olisi voinut käydä.


Saa nähdä, meneekö meidän auto lunastukseen, sen verran pahannäköiseksi se meni tuossa rytäkässä. Mutta onneksi vauriot oli vain peltiä - sitä saa rahalla, ihmishenkiä ei. Toinen osapuoli sai sakot liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja todennäköisesti myös ylinopeudesta - tarkaan en tiedä yksityskohtia.


En tiedä, kuinka sekavaa tekstiä sain aikaan, mutta koittakaa saada selvää.


Toivoisin vain, että ihmiset ihan oikeasti eivät leikkisi hengellään liikenteessä - mitä vain voi tapahtua. Ajakaa mielummin hiljaa, sillä liian kovalla nopeudella ei voita mitään - silloin vain usein menettää jotain, mitä ei enää koskaan saa takaisin.


Kirjoittelen tässä todennäköisesti vielä tänään lisää kuulumisia (niitä posiitiivisiä) sekä hieman viime aikaisista hankinnoista.

3 kommenttia:

  1. No hui,onneksi enkelit olivat mukana..terkut äipälle!T:Marjut ja Tiia

    VastaaPoista
  2. Onneksi olette hengissä, kamalia tuollaiset. Aina ei edes riitä se että itse ajaa hiljaa ja yrittää olla varovainen. Turvavyö <3.

    VastaaPoista
  3. Herranjestas! No onneks ei käyny pahemmin(:

    VastaaPoista