Goodbye My Friends

Moni on varmasti huomannut, että mun aktiivisuus täällä blogimaailmassa on laskenut paljon viimeisen vuoden, puolen toista, aikana. Tästä syystä oonkin tullut siihen lopputulokseen, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Nyt on tämän ja Made by Heidi-blogin maanpäällinen elämä tullut päätökseensä.

Tähän päätökseen on johtanut pitkä pohdinta. Varsinkin viimeisen kolmen kuukauden aikana mä oon miettinyt päivittäin blogieni kohtaloa ja tullut tulokseen, että mun ei oo enää luonteva jatkaa näin. Mä ikään kuin tunnen itseni ulkopuoliseksi omissa blogeissani. Tuntuu, että mä oon kasvanut ulos täältä.

Bloggaaminen ei ole enää tuntunut mukavalta - se on pikemminkin ollut stressaavaa: ajatus siitä, että pitäisi bloggata, on jyskyttänyt takaraivossa antamatta armoa tai rauhaa. Bloggaaminen kuitenkin on minulle harrastus, ja harrastuksenhan tulisi olla mukava, stressitön.

Ja tämä ahdistaa, estää sen mukavan fiiliksen, jota bloggauksesta pitäisi välittyä. Tämän vuoksi en ole jaksanut juurikaan panostaa blogiini: postausten ollessa vain asuja ja ostoksia - ei kovin monipuolista. Bloggaamisesta tuli pikku hiljaa teennäistä, ei sellaista vilpitöntä, luonnollista, jollaista sen tulisi olla. Yksi ahdistusta lisännyt tekijä oli se, että tuntui, että tämän blogin aihepiiri oli todella rajallinen - liiian rajallinen. No, itsepä olin sen sellaiseksi muokannut vuosien saatossa.

Bloggaamista ei toki ole helpottanut saamani negatiivinen palaute. Harmillisinta tässä on ollut se, että prosentaalisesti suurin osa saamistani kommenteista on ollut jollain tapaa negatiivista. Kuka jaksaa saada jokaisesta liikkeestään negatiivista palautetta? En minä aikanaan. Tiedän, että olen asettanut itseni asemaan, jossa minua on helppo arvostella, mutta onko aina tarkoitus kuitenkaan pahoittaa toisen mieli siten? Tuskin kenellekään, niin kommentoijallekaan, siitä hyvä mieli tulee. Bloggaamisen suola kun on vuorovaikutus lukijoiden kanssa (positiivinen sellainen - toivottavasti).

Tämä ei missään nimessä ole ollut helppo päätös.

Mä oon tavallaan kasvanut tämän blogin kanssa. 4 vuotta on minunkin elämässäni pitkä aika. En millään tavalla kadu näitä vuosia - tämä on ollut hyvin kasvattava kokemus. Tästä syystä onkin todella haikeaa tehdä tämä päätös. Mutta tämä tuntuu oikealta.

Toisaalta tämä tauko bloggaamisesta on tehnyt minulle hyvää: se on saanut minut tajuamaan, että joskus on hyvä antaa asioiden olla, se on auttanut ymmärtämään, että kaikella on aikansa. Se on saanut minut tajuamaan, mitä uusi alku oikeasti tarkoittaa - uusi alku, josta mä oon alitajuntaisesti haaveillut jo kauan.

Jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden, niin minäkin. Siksi olen päättänyt aloittaa bloggaamisen puhtaalta pöydältä: uusi blogi. En siis ole todellakaan valmis luopumaan blogimaailmasta - ette te niin helpolla minusta pääse! Tulevaisuudessa haluan kyetä bloggaamaan rehellisesti, niin että se tuntuu luonnolliselta. Haluan kyetä bloggaamaan niin normaali arjesta kuin juhlasta - aina ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä kerrottavaa.

Jatkossa minut siis löytää blogista nimellä HeidiKaroliinaA. Tervetuloa moikkailemaan sinne!

Täten onkin tullut jäähyväisten aika, mutta vain tämän blogin osalta. Kiitos teille kaikille näistä vuosista.

Tapaamisiin!

Bloggaajan vapaapäivät

Viime kerrasta on liian kauan.

Oon ottanut viime aikoina ihan tietoista etäisyyttä blogiin, oon kaivannut omaa aikaa, sitä ettei tarvitse tehdä mitään, ei ole velvollisuuksia.

Nyt on pikku hiljaa aikaa palailla.

Joulu ja loma oli ja meni.

Jouluna meille tuli mummi ja vaari - oli mukavaa.

Loman kulutin vain olemalla - halusin levätä kunnolla, oppia vain olemaan ilman että koko ajan pitäisi tehdä jotain. Onnistuin. Katsoin paljon tv-sarjoja, lenkkeilin - rentouduin.

Kouluun piti palata pariksi päiväksi - ihan vain toteamaan, että aikaisen herätykset ei oo mua varten ja saamaan hirveä pino tehtäviä, koska tuleva sairasloma.

Nyt sitä ollaan siis sairaslomalla. Keskiviikkona multa poistettiin toinen viisaudenhammas KYSissä ja tällä hetkellä täällä ruudun toisella puolella on tyyppi, joka syö lääkkeitä enemmän kuin koskaan ennen ja jolla on toisella puolella moninkertaiseksi turvonnut (ja kipeä) poski. Mun unirytmi on kadoksissa, oon nukkunut viimeisen vuorokauden aikana n. 20h ja nyt ei sitten nukuta, kun pitäisi.. :D Nukkuminen on toisaalta ihan jees, kun ei oikeen muuta pysty tekemään: syöminen ei onnistu ja välillä koskee niin, että taju meinaa lähteä. Et kivat mulle :)

Muutama postaus "vapaiden" ajalta on tulossa, kunhan tämä bloggaaja tokenee hieman. ;)

Mutta, ei voi muuta sanoa kuin:

It's good to be back!